tiistai 28. huhtikuuta 2015

Lontoon maraton 2015



Kisaan oli viikolla uhkailtu rankkaa vesisadetta ja ukkosta ja vähän jännitti joudunko ensimmäistä kertaa juoksemaan maratonin sateessa ja millaiset rakot ja hiertymät siitä seuraisi. Ennusteet kuitenkin lieventyivät sunnuntain lähestyessä ja lopulta oli kyllä kostea keli, mutta vettä ei satanut enää kisan aikana. Lämmintä oli 10 astetta ja kylmä pohjoistuuli, joten viluisena ihmisenä jouduin pukeutumaan kuin naparetkeilijä. Tälläkertaa olin majoittunut keskustaan ja lähdin perinteisen klo 6 herätyksen ja aamupalan jälkeen vasta hieman ennen kahdeksaa liikkeelle ja pääsin 8.09 Victrorian asemalta lähteneeseen junaan istumapaikalle. Varttia vaille yhdeksän olin sinisellä lähtöalueella, joten kolmisen varttia oli ylimääräistä aikaa kulutettavana. Säästä johtuen teltta oli niin täynnä että tilaa ei ollut löhöillä makuuasennossa, vaan aikaa piti kuluttaa istuskellen. Edellisiltä kerroilta tuttu toimitsija yritti jo varttia yli yhdeksän patistella porukkaa ulos teltasta ja puoli kymmeneltä karjui naama punaisena ”I give you five minutes, five, five, five!”. Hieman vastahakoisesti  piti lähteä teltan suojista ulos viimaan tekemään lyhyt veryttely ja 9.45 lähtöviivan tuntumaan jolloin pääsi vielä hyviin asemiin. Viimeisen 25min odottelun ajan tarkeni kuitenkin hyvin kun normaalin poisheitettävän pitkähihaisen paidan lisäksi olin pukeutunut jätesäkkiin. Tällä kertaa meitä ei päästetty ihan eliittijuoksijoihin kiinni, vaan väliä jätettiin 5-10m. Juuri ennen lähtöä jäähyväismaratonillaan ollut Paula Radcliffe tuli edestä aivan viereeni.



Heti startista Paula lähti niin kovaa ettei hänen vauhtiinsa ollut asiaa (hän juoksi lopulta 2.36). Muutaman ensimmäisen kilometrin aikana juoksu tuntui helpolta ja ensimmäinen vitonen (18.28) sujahti 27s tavoitetta nopeammin, kuten alamäkivoittoisella osuudella pitääkin mennä. Vitosen jälkeisessä kumpuilevassa maastossa vauhti pysyi ehkä hieman liian kovana, sillä kympin kohdalla (37.14) olin jo 36s aikataulua edellä. Juoksu ei kuitenkaan tuntunut niin helpolta mitä sen maratonin ensimmäisellä neljänneksellä pitäisi olla. Tämän jälkeen vauhti hieman tasoittui, mutta 15-17km välillä tuli ensimmäinen notkahdus. Jalat, etenkin pohkeet, alkoivat jo kipeytymään ja vauhti taisi hetkellisesti tipahtaa, kunnes nautin kielen alla suolatabletin ja sain lisää virtaa. Puolimaraton taittui ajassa 1.19.33, eli vielä oltiin hyvin tavoitevauhdissa. Jalat vaan olivat huomattavasti kipeämmät kuin maaliskuussa Espanjassa minuuttia kovempaa juostun puolimaratonin jälkeen. 20-25km väli meni vielä tavoitevauhdilla, mutta aloin huomaamaan että jalat alkavat olemaan jo ihan loppu eikä uusi suolatablettikaan enää auttanut. 28km paikkeilla laitoin hölkäksi, muttei mennyt kilometriäkään kun tajusin etten mitenkään pystyisi edes hölkkäilemään kolmeatoista kilometriä ja oli aika ilmoittaa järjestäjille luuseroinnista ja etsiä lähin metroasema.



Miksi sitten jalat kipeytyivät niin helposti? Tässä joitain vaihtoehtoja:



  1. Viimeviikkoisten oireiden takia päätin akillesvamman uusiutumisen pelossa käyttää korotuspaloja kantapäiden alla. En kuitenkaan ehtinyt niillä juoksemaan kuin kerran-pari ennen maratonia, joten lihaksisto ei ollut tottunut  hieman etukenovoittoisempaan juoksuasentoon. Tähän viittaisi pohkeiden nopea kipeytyminen, sillä viimevuosina ongelmia maratonilla on ollut vain reisien kanssa.
  2. Edellisenä päivänä tuli käveltyä liikaa kaupungilla. Jo kisa-aamuna herätessä jalat tuntuivat kankeilta.
  3. Puutteellinen harjoittelu. Kesän ja syksyn akillesvamman jälkeen ajattelin pitkään että vasta ensi syksynä on mahdollisuus yrittää maratonenkan parannusta. Kun harjoittelu alkoi kuitenkin tammikuussa sujumaan, aloin jo elättelemään pieniä toiveita. Nyt jäi kuitenkin voimajakso puutumaan, kun akilleksen takia en uskaltanut juosta mäkivetoja (sen sijaan tein aiemmasta poiketen kuntopiirin yhteydessä kyykkyjä painojen kanssa). Kun helmikuun puolivälistä alkaen pääsi juoksemaan asfaltilla, saivat jalatkin riittävästi totutusta asfaltti-iskutukseen. Alkukevään aikana oli kuitenkin pari hankalampaa jaksoa jolloin juoksu ei kulkenut lähellekään toivottuja vauhteja. Niinpä etenkin pitkät kovat harjoitukset jäivät liian vähiin ja sain tehtyä vain yhden onnistuneen pitkän kiihtyvävauhtisen, enkä yhtään pitkää lenkkiä jonka lopussa olisin jaksanut juosta kympin maratonvauhdilla. Pitkiä lenkkejä tuli lukumääräisestikin liian vähän ja ”puolipitkiä” 15-25km lenkkejä ei juuri yhtään.



Edellinen keskeytys tapahtui reilut pari vuotta sitten Dubaissa, jolloin myöskin matka jäi kesken 28km paalulla samanlaisten jalkaongelmien takia kuin nytkin. Silloin olin kuitenkin paremmassa kunnossa kuin koskaan, mutta keskeltä Suomen talvea lähdettynä jalat eivät kestäneet asfaltin iskutusta. Nyt lähtökohdat olivat erilaiset. Mutta mikä parasta, akilles ei kipeytynyt yhtään. Kunhan lihakset toipuvat niin aletaan treenaamaan ja syksyllä Berliinissä kostetaan!



Juoksijoita kyllä huomioidaan hyvin Englannissa. Keskeytettyäni metroasemilla ihmiset olivat tarjoamassa energiageeliä ja banaania. Yksi metrovirkailija jäi haastattelemaan pidemmäksi aikaa päästettyään minut liputtomana portista läpi. Yhden maratonin kokemuksellaan tivasi olenko tehnyt riittävän usein 20 mailisia lenkkejä ja olenko varma etten aloittanut liian kovaa. Hotellin virkailijakin tiesi että pitäjässä juostaan maraton ja kyseli onko kyseessä kymmenen kilometrin maraton ja pitikö siihen ilmoittautua etukäteen.



Hämähäkkimies muuten juoksi 2.30 ja Jenson Button kunnioitettavasti 2.52 - Kekellä olisi huippuvuosinaan saattanut tuollainen aika tehdä tiukkaa, ainakaan montaa norttitaukoa ei olisi ollut varaa pitää.



Crosstrainerin ja polkupyörän yhdistelmä esiteltiin jo pari vuotta sitten, mutta tällä kertaa messujen uutuushärvelinä oli tällainen vähän crossarin tapainen laite jossa jalat pääsevät liikkumaan vapaammin ja tekemään samanlaista liikerataa kuin juoksussa.

sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Viikko 17 Lontoon Maraton



Ma: -

Ti: 7km

Ke: 5k TV-reipas (3.43/km) yht 13km

To: 6km

Pe: 5km, lopussa 1k 3.47

La: 5km kevyt

Su: Lontoon maratonilla 28km (3.47/km) yht 30km

--

Yht: 66km




Tiistaista torstaihin meni mukavasti kertausharjoituksessa Santahaminassa, mikä sopikin maratonin alusviikolle oikein hyvin. Harjoitus oli fyysisesti hyvin kevyt, mutta tarjolla oli runsaasti erittäin maukasta ja hiilaripitoista ruokaa. Keskiviikon maratonvauhtisen vitosen aloitin saaren eteläpäästä, mutta jo parin kilometrin aikana oli koko asfalttitieosuus juostu läpi. Jatkoin loppumatkan radalla, missä vauhti nousi jarrutteluyrityksistä huolimatta väkisinkin 3.40:een. Tästä voinee päätellä että kulku oli erittäin hyvää.
Lontoosta ei paljoa jäänyt kerrottavaa, mutta kerrottaneen lähipäivinä tarkempaa analyysiä miksi jalat eivät kestäneet.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Viikko 16



Ma: pyöräily 30’+30’
Ti: 6km
Ke: 5k TV-reipas (3.46/km) yht 10km
To: 10km
Pe: 16km
La: 6km
Su: 7km TV-kova (3.49/km) yht 17km
--
Yht: 65km

Tällä kertaa yritin perinteisen pitkän kiihtyvävauhtisen viimeistelyharjoituksen sijaan tehdä kympin kovavauhtisen viikkoa ennen maratonia. Se jäikin vain yritykseksi kun tuli juostua vähän turhan mäkisessä maastossa ja seitsemännen kilsan näyttäessä 4.09 oli aika pistää kävelyksi. Olisi pitänyt juosta tutuissa maastoissa tasaisemmalla reitillä jolloin olisi saanut vertailukelpoisemman ajan ja motivaatiokin olisi saattanut riittää kokonaiseen kymppiin.

Viime viikkoina on vasemmassa akilleksessa tuntunut aamuisin pientä kipua. Täytyy nyt yrittää hoitaa ajoissa ettei tilanne pääse yhtä pahaksi kuin viime kesänä. Koskaanhan se patti ei kantapäästä kokonaan hävinnyt, vaikka olikin muuten oireeton loppusyksystä alkaen. Saa nähdä mitä se tykkää kun vuoden tauon jälkeen tulee juostua reilut neljä kymppiä kisatossuilla.

Myös Kenenisa Bekelellä on akillesvamma, minkä takia hän ei juoksekaan Lontoossa. Tilalle tuli kuitenkin kovempi maratoonari G.Mutai. Kun mukana on kahdeksan vähintään 2:04-alkuisen ajan juossutta miestä, ei millään maratonilla ole taidettu nähdä yhtä kovatasoista eliittijoukkoa. Julkkisosallistujista kuuluisin on F1-kuski Jenson Button, joka tavoittelee ennätyksenä 2:58 parantamista.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Viikko 15



Ma: -
Ti: -
Ke: a:13km, i:14km sis. 1km reipas + pyöräily 20’
To: 3k ver + maastojuoksu 4,5k kovaa (3.31/km) + 4k ver + 5k TV-reipas (3.46/km) + 5k ver yht 22km
Pe: a:pyöräily 30’, i:pyöräily 30' + 7km pal
La: kevyt metsälenkki 1,5h/10km
Su: 75'/19,5k kiihtyvä (30' n.4.00 -> 25' 3.50 -> 20' 3.40/km, k.a. 3.51/km) yht 24km
--
Yht: 90km
 
Viikko alkoi suunnitellusti lepopäivällä ja kun laiskottelun makuun pääsi, ei tiistainakaan tullut liikuntaa harrastettua. Torstaina Itä-Vantaan maastojuoksusarjan ensimmäisessä kisassa oli tarjolla vaihtelevaa alustaa: hiekkatietä, tartania ja vähän asfalttia ja luntakin, mutta suurin osa reitistä pehmeää nurmikkoa ja pururataa. Kun mukana oli myös Hakunilan urheilupuiston perinteiset mäet kolmeen kertaan, ei reitti ollut erityisen nopea ja siihen nähden vauhti olikin ihan mukavaa. Pienen veryttelyn jälkeen juoksin vielä Aktia-cupin reitillä maratonvauhtisen vitosen, mikä kulki sen verran helposti että olisi voinut juosta pidempäänkin. Tuolla lailla saisikin hyvän maratontreenin kun juoksisi lyhyehkön kisan väsyttämillä jaloilla 10-15km reipasta.

Sunnuntaina sain vihdoin tehtyä kevään ensimmäisen (ja viimeisen) pitkän kiihtyvävauhtisen onnistuneesti ja matkaa taisi kertyä enemmän kuin koskaan aiemmin. Joskus samassa ajassa on jääty jopa alle 19 kilometrin. Tällaisia treenejä olisi vaan saanut tulla useampia jotta olisi paremmat mahdollisuudet selviytyä maratonista tavoitevauhdilla. Enää ei Lontoota varten ole muuta tehtävissä kuin pari viikkoa keventelyä ja herkistelyä.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Viikko 14



Ma: a:6km, i:kuntopiiri + 8km pal

Ti: a:7km, i:matolla 1k ver + 13k TV-reipas/kova (3.35/km, vika 3.20) + ulkona 6k ver yht 20km

Ke: a:pyöräily 30’, i:13km

To: a:13km, i:pyöräily 30’

Pe: a:27km, i:6km pal

La: 9km pal

Su: 34km, lopussa 7km 3.46/km

--

Yht: 143km




Maanantaina tuli sitten kunnon takatalvi, vaikka pari viikkoa aiemmin oli ollut jo sortsikelit. Siitä saikin hyvän tekosyyn juosta tiistaina vaihteeksi matolla, vaikka illalla tiet olivatkin jo sulia. Kuten yleensäkin matolla juostessa, sain nytkin tehtyä sellaisen harjoituksen kuin olin suunnitellutkin. Itse asiassa olin ajatellut juoksevani vain kympin, mutta kun juoksu kulki niin jatkoin muutaman kilometrin pidempään. Oli jo aikakin saada onnistumisen tunnetta treenissä. Nyt kuitenkin mattojuoksut saa jäädä kun jalkojen pitää tottua asfaltti-iskutukseen.


Pääsiäisenä tuli tehtyä pari pitkähköä lenkkiä ja jälkimmäisestä tuli vihdoin harjoituspäiväkirjaan nuoli yläviistoon kun lopun maratonvauhti ei tällä kertaa tuntunutkaan ihan mahdottomalta ylämäkivoittoisesta reitistä huolimatta.