Lepoviikon löysäilyt:
Ma: a:5km pal, ip:9km pal
Ti: -
Ke: 1h/16,3k kiihtyvä
(30’ 4.05 -> 25’ 3.55 -> 5’ 3.50/km, k.a. 3.59) yht 20km
To: kuntopiiri + 7km pal
Pe: 7km
La: Aktia-cup 10km 34.48 (3.29/km)
yht 19km
Su: 8km pal poluilla
--
Yht: 75km
Maanantain pääsi vielä
juoksemaan Espanjan lämmössä, mutta mukavat juoksukelit Suomessakin oli kun
tiet olivat sulia ja lämpötila kävi vain öisin pakkasella.
Keskiviikon kovana oli
tarkoitus juosta perinteinen pitkä kiihtyvävauhtinen. Ekat kolme varttia meni
mukavasti ja ajoittain joutui jarruttelemaan kun vauhti meinasi riistäytyä
käsistä, mutta muutaman ylämäen jälkeen sellaista ”ongelmaa” ei enää ollut.
Harjoitus pitikin keskeyttää varttia liian aikaisin kun lopussa ei päässyt enää
mihinkään. Kummasti kulku vaihtelee kun vain puolitoista viikkoa aiemmin
puolimaraton pituinen treeni meni paremmalla vauhdilla ja helpommalla tunteella
kuin mitä tämän harjoituksen viimeinen viisiminuuttinen. Jälkeenpäin muistui
mieleen sääntö jonka mukaan palautuminen vie aikaa päivän/kisassa juostut
mailit. 7,5k kisa vaatisi siis viitisen päivää palautumisaikaa ja nyt väliä oli
vajaa 3vrk.
Lauantaina oli vuorossa
hienossa auringonpaisteessa kauden viimeinen Aktia-cup, mistä lähdin hakemaan
35min alitusta. Vaikka tuulta ei etukäteen tuntunut olevan paljoa, tuntui koko
menomatkan olevan vastatuulta mikä haittaa tällaista kukkakeppiä selvästi.
Juoksu tuntui helpolta, mutta päätin passailla neljään kilometriin saakka että
3-4km välisen peltoaukean pääsisi juoksemaan ryhmässä. Pellon keskivaiheilla yksi
ukko lisäsi vauhtia ja pakkohan siihen oli lähteä mukaan. Sitten ei mennytkään
kuin pari sataa metriä kunnes alkoi piiputtamaan; pienet olivat marginaalit kun
helpon ja mahdottoman vauhdin rajat olivat niin lähellä toisiaan. Jo 4km
paalulla olin sitä mieltä että tämä kisa oli tässä, mutta yritin silti jatkaa
siinä toivossa että parilla ensimmäisellä alamäkivoittoisella kilometrillä
olisi tullut saavutettua riittävästi marginaalia. Kääntöpaikalla väliaika 17.27
ei ollut järin lupaava, kun paluumatka on kuitenkin lievästi ylämäkivoittoinen.
Juoksu oli edelleen vaikeaa, mutta ehkä myötätuuli auttoi kun vauhti ei
pahemmin hidastunut. Viimeiset 3km tuntuivat olevan hieman helpompia ja vaikka
minkäänlaista loppukiriä ei irronnutkaan, paluumatka oli lopulta 6s menomatkaa
nopeampi. Eikä aikakaan jäänyt kuin viisi sekuntia enkastani. Juoksuna tämä oli
kuitenkin selkeästi huonompi kuin edellisviikonlopun kisa Espanjassa. Eikä
sunnuntainakaan jaloissa juuri tuntunut siltä että kilvanjuoksua olisi
harrastettu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti