sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Viikko 46

Ma: a:13km, i:13km
Ti: a:13km, i:6x1km pal 2’ (3.55-3.56-3.46-3.51-4.03-3.38) yht 14km
Ke: a:pyöräily 1h, i:kuntopiiri + 11km pal
To: a:pyöräily 30’, i:13km
Pe: a:13km, i:pyöräily 30'
La: ip:Aktia-cup 10km 37.18 (3.44/km, syke 156) yht 14km, i:5km pal
Su: 30km
--
Yht: 139km
 
Tiistaina yritin juosta vetoja että saisi hapenottokykyä kehitettyä. Ajat eivät ole vertailukelpoisia keskenään mäkien takia, mutta kertovat hyvin siitä missä mennään. Vika veto oli tasaisella ja maksimilla vedetty ja hengitys oli selkeästi rajoittava tekijä. Jaloissa tuollainen löntystely ei sentään tuntunut ja siksi pystyinkin tekemään kuntopiirin seuraavana päivänä.

"Valmistavien" harjoitusten perusteella näytti 40min alituskin haasteelliselta Aktia-cupissa. Sää oli kuitenkin lauantaina lähes täydellinen, joten tuli intouduttua vähän hurjempaankin alkuvauhtiin. Tällä kertaa hengitys ei mennyt tukkoon, mutta tulokseksi taisi tulla ylivoimaisesti huonoin aikani koskaan sulalla tiellä juostulla kympillä. Vauhti oli sentään niukasti parempaa kuin Berliinissä kolmella ekalla kympillä ja onhan viimeaikoina tullut juostua vitosiakin hitaammalla vauhdilla. Jotenkin tuntuu siltä ettei 2,5 minuutin heikennys vuodessa voi johtua pelkästään ikääntymisestä. Vielä kun keksisi mikä on syynä. Tai ehkä sitten pitäisi vaan alkaa harjoittelemaan...


Käytin myös vaihteeksi sykevyötä ja kympin keskisyke oli kymmenkunta pykälää alempana kuin mitä kympin kisassa pitäisi olla, mikä kertonee siitä etten saanut kunnolla irti. Toisaalta syke oli kymmenisen pykälää korkeampi kuin mitä tuossa vauhdissa pitäisi olla.

Ei ollut arpaonnea Berliinin sääliarvonnassakaan. Vahvimmaksi ehdokkaaksi ensi vuoden syysmaratoniksi olisi ehkä Frankfurtin ohi kohoamassa Chicago. Ilmoittautumismahdollisuus sinne lienee vasta helmikuussa ja siihen mennessä olisi toivottavasti jo tiedossa että kannattaako tuollaiseen maratonprojektiin sitoutua.

2 kommenttia:

  1. Jos on tosiaan vedoissa tuollainen tunne että jalat ei olleet kovin kovilla, niin luultavasti homma krakaa vain ja ainoastaan juuri hengityksen toimivuudesta. Voihan se olla joku tilapäinen elimistön oiretila joka yhtä-äkkiä "aukeaa". Uskon vakaasti että keväällä pistelet Lontoossa ennätyksen uusiksi.

    Kumman myöhään avaavat ilmoittautumisen Chicagoon. Sinne vaan mukaan, varmasti yksi parhaimmista maratoneista: nopea reitti, toimivat järjestelyt ja huikea tunnelma (näin siis olen kisaa katsomalla päätellyt).

    VastaaPoista
  2. Kyllä tämä alkaa tuntumaan jo aika pysyvältä oiretilalta kun on kestänyt jo yli puoli vuotta. Joskus on tilapäisesti kulkenut vähän paremmin, mutta alle 3.30/km-vauhteja en ole päässyt SM-maastojen jälkeen. Olen itsekin sen verran optimisti että uskon ennätysten vielä parantuvan ja sen ansiosta on vielä pieniä motivaation rippeitä jäljellä.

    Nopea Chicagon reitin pitäisi olla kun siellä on pari kertaa tehty ME, mutta siellä on myös usein ollut liian kuumaa tai tuulista. Vielä ei ole tiedossa miten kisaan pääsee. Aiemmin on ilmeisesti otettu ilmoittautumisjärjestyksessä, mutta nyt on veikkailtu arpajaisiakin.

    VastaaPoista