Berliinin maraton 2013

Omat juomat piti viedä 7.30 mennessä kuorma-autoon kilpailukeskuksen kupeeseen. Kun kisan startti oli 8.45, oli vielä reilusti aikaa. Ekat puoli tuntia kului näppärästi vessajonossa ja sen jälkeen menin löhöilemään pukeutumistelttaan ettei tarvinut ihan taivasalla värjötellä. Lämpöähän oli aamulla vain viisi astetta. Puolisen tuntia ennen starttia lähdin siirtymään kohti lähtöpaikkaa. Alussa oli tosi kova ruuhka ja epäilinkin jo että veryttelyt jää kokonaan väliin, mutta kun eri lähtöryhmiin menevät alkoivat hajaantumaan, pääsi puistossa vähän hölkkäämäänkin. A, B ja C-lähtöryhmille oli vain yksi yhteinen numeron tarkistuspiste eikä itse lähtökarsinnassa enää kontrollia, niin taisi siellä joku siirtyä B-karsinasta nauhan alitse A-karsinaan. Tilaa oli kuitenkin hyvin eikä lähtöviivan ylitykseen mennyt kahdeksaa sekuntia kauempaa.

 

Alussa porukka lähti varsin rauhallista vauhtia ja eka kilsa taisi olla vähän tavoitevauhtia hitaampi. Vaikka harjoitteluni oli ollut vaikeuksien takia puutteellista, olin asettanut tavoitteeksi 2.40-alituksen eli 3.47 kilometrit. Jos aikaa menisi yli 2.40 niin sitten ei ole enää mitään merkitystä vaikka menisi kolme tuntia. Mikään muu kuin enkka ei motivoi vaikka lähtökohdat ei olisikaan parhaat mahdolliset.

 

Juoksu tuntui kuitenkin hyvältä ja vauhti pysyi tasaisena, vaikka Garmin tekikin tällä kertaa niin paljon virhettä ettei siihen voinut luottaa. Mittariin tuli ylimääräistä matkaa usein niin paljon että se näytti vauhdin kymmenkunta sekuntia todellista kovemmaksi. Niinpä jouduin suorittamaan pientä päässälaskua ja tarkistamaan aikataulun 5km välein. Pohkeet alkoivat kipeytyä jo alkumatkasta, joten pelkäsin niiden aiheuttavan ongelmia lopussa. Sen sijaan reidet tuntuivat puolimatkassakin todella hyviltä. Mutta kolmenkympin lähestyessä alkoi reisistä yhtäkkiä olemaan puhti poissa ja 32km kohdalla ne menivät ihan tönköiksi ja vauhti hyytyi siihen. Lopetin kellon seuraamisen ja päätin vaan raahautua maaliin kun kaverikin oli sanonut että keskeyttää ei saa jos ei ole vakavaa vammaa. 40km paalulla katsoin kuitenkin kelloa ja laskeskelin että jos kehittäisi pienen loppu”kirin” niin 4min/km-vauhdilla menisi alle 2.45:n.

 

Varsin tasaisena vauhti pysyikin ennen lopun romahdusta kun vitosten ajat olivat 18.56 – 18.48 – 18.57 – 18.57 – 18.49 – 18.48 – 20.26 – 22.07. Puolikkaiden ajat 1.19.42 ja 1.25.05.

 

Omat juomat löytyivät joka vitosen välein varsin hyvin, vaikka vielä minunkin ohittaessa juomapisteen oli siellä muutama muukin Suomen lipulla varustettu pullo jäljellä.

 

Lämpötila nousi kisan aikana noin kymmeneen asteeseen ja auringonpaisteen ansiosta juostessa ei kuitenkaan pahemmin palellut. Jonkun verran oli kuitenkin tuulta, mutta pitkillä vastatuulisuorillakin löytyi hyvin selkiä peesattavaksi. Olosuhteet olivat kuitenkin varsin ihanteelliset ja kun reittikin on nopea, tehtiin tuolla reitillä jo kahdeksas ME. Taisin olla juuri n. 32km kohdalla kun juomapisteellä selostaja hehkutti että ME tuli ja kello näytti siinä vaiheessa 2.03 ja risat.

 

Katsojia oli reitin varrella vähemmän kuin Lontoossa, mutta suomalaisia oli paljon.

 

Hengitys tuntui toimivan normaalisti ja juoksu kulki yhtä hyvin kuin niissä parissa syksyn aikana onnistuneessa TV-reippaassa, mutta koska kovat treenit jäivät niin vähiin, ei ollut kovin realistista odottaakaan että kestäisin enkkavauhdissa loppuun saakka. Nyt lepäillään pari viikkoa ennen kuin aletaan harjoittelemaan toivottavasti aiempaa paremmin.