Viikko 4: Dubain 2/3-maraton

Ma: 6km
Ti: -
Ke: 8km, välillä 1km 3.41
To: 4km
Pe: 1km ver + 29km TV-reipas (1.49.32 = 3.46/km) + 4km ver yht 34km
La: crosstrainer 20' kevyt
Su: crosstrainer 20' kevyt
--
Yht: 52km

Perjantaina oli tarkoitus juosta Dubain maraton, mutta niinhän siinä kävi että jalat eivät kestäneet asfaltin iskutusta ja tuli juostua vain 2/3-maraton. Aamulla oli hyvä juoksusää: kisan lähtöhetkellä klo 7 oli n. 15 astetta lämmintä ja kisan aikana lämpötila nousi vajaaseen 20 asteeseen. Monin paikoin oli myös todella kova sumu, joten auringosta ei ollut juuri haittaa (mutta sää oli tosi kostea). Näkyvyys sumussa oli noin 100m luokkaa ja alkumatkan mutkissa ei aina osannut valita lyhintä "ajolinjaa" kun ei nähnyt mihin suuntaan tie tulee kaartamaan. 9km jälkeen oli reitin puolesta helppoa juosta kun seuraavan kerran piti kääntyä vasta 22km kohdalla. Lähdin alusta alkaen nakuttelemaan täysin tasaisella reitillä sekunnin tarkkuudella tavoitteen mukaisia 3.44-kilometrejä. Kymppiin saakka riitti matkaseuraa, mutta sitten seuralaiseni lisäsivät vauhtia ja minä päätin jäädä juoksemaan omaa vauhtia vaikka menetinkin peesihyödyn tuolla pitkällä suoralla missä kävi kuitenkin pieni tuulenvire. 10km kyltille saavuin 5sek edellä aikatauluani, mutta jo siinä vaiheessa jalat tuntuivat siltä että olisi pitänyt olla jo puolimatkassa.

Puolikkaan kohdalle saavuin sekunnilleen tavoitevauhdissani (1.19.00) juuri ennen kuin piti alkaa jarruttelemaan suoran päädyssä olevaa u-käännöstä varten. Reidet alkoivat olemaan jo tässä vaiheessa aika loppu. Kolmea kymppiä lähestyttäessä jalat alkoivat olla jo siinä kunnossa missä ne saisivat olla vasta maratonin loppukilometreillä ja kun vauhti alkoi hidastumaan niin ettei edes 2.40 olisi alittunut (jos edes olisin päässyt maaliin saakka), en keksinyt yhtään hyvää syytä jatkaa juoksua. Jalatkin palautuisivat nopeammin harjoitteluun kohti Haagin puolikasta ja Lontoon maratonia, eikä päkiän/isovarpaan vamma menisi liian pahaksi. Päätin sitten suorittaa ensimmäisen keskeytykseni maratonilla 29km kohdalla ja kun en keksinyt muutakaan tekemistä, niin aloin kävelemään reittiä pitkin eteenpäin.

Onneksi Janne tuli pelastamaan minut pitkältä kävelymatkalta (hänkin oli päättänyt juuri keskeyttää, mutta päätti juosta vielä minut kiinni kun näki selkäni) ja opasti takaisin Burj Khalifan juurelle. Janne tosin pakotti hölkkäämään, sillä hän halusi nähdä Anne-Marin maaliintulon (mikä kyllä kannattikin katsoa). Vielä kun Anttikin oli keskeyttänyt 27km kohdalla, oli suomalaisporukkamme miesten suoritukset ala-arvoisia. Anne-Mari kuitenkin paransi ennätystään huimat 8 minuuttia aikaan 2.44.

Ainakin se tästä tuli opittua että maratonia ei kannata yrittää talvella juosta, vaan pistää keskittyä vain kevät- ja syysmaratoneille. Tosin keväälläkin voi ongelmana olla asfaltti-iskutuksen harjoituksen puute.

Isovarvas oli juoksun jälkeen taas pitkästä aikaa turvoksissa, mutta on se joskus ollut kipeämpikin. Lihakset ovat olleet nyt pari päivää lähes yhtä kipeät kuin kokonaisen maratonin jälkeenkin, mutta ehkä ne palautuvat tällä kertaa nopeammin. Yritin nopeuttaa palautumista kevyillä krossaritreeneillä.