keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Dubain maraton kokemuksena



Vielä itse maratonista siltä varalta että joku harkitsee tuon juoksemista tulevina vuosina.

Kisan startti on perjantai-aamuna klo 7 (eli heti auringonnousun aikaan) ja koska perjantai on vapaapäivä, alkaa metro kulkemaan vasta klo 13. Joten jos hotelli ei ole downtownin alueella kävelymatkan päässä lähdöstä, on lähtöön mentävä taksilla. Tähtäsin kisa-alueelle kuudeksi ja silloin ei vielä ollut teilläkään yleensä niin normaalia ruuhkaa, joten taksimatka meni sujuvasti. Taksi ei tietenkään osannut viedä lähellä varustesäilytystä olevalle tiesululle, vaan jätti Dubai Mall:in taakse (intialainen kuski ja ei navigaattoria on yhdistelmä joka jättää halutun kohteen löytymisen vähän tuurin varaan ellei matkustajalla ole karttaa josta voi kertoa ajo-ohjeita kuskille). Sieltä sitten kävellen Burj Khalifa kiertäen varustesäilytyksen & WC:iden lähelle odottelemaan.

Tapahtumassahan mainostetaan olevan lähes 20 000 osallistujaa, mutta valtaosa niistä juoksee kympin tai kolmosen ja itse maratonilla on vain pari tuhatta juoksijaa. Lähtöön vievä tie olikin täynnä lähinnä kympin juoksijoita jotka ilmeisesti aikoivat tehdä tunnin alkuveryttelyn kuulokkeet korvilla välillä urheilujuomaa tankaten (kympin startti oli 7:15). WC-kapasitettia oli sen verran että näistä viimehetken tankkaajista huolimatta ei kovin suuria jonoja päässyt syntymään. Varusteiden luovutuskin hoitui jonottamatta ja baggage drop –tiskiltä oli vielä muutamia satoja metrejä matkaa lähtöviivalle. Vaikka lähtöön saavutaan takaa päin, pääsi pujottelemalla suht helposti lähelle eturiviä (mitään tuloksen / tavoitteen mukaisia lähtökategorioita tuolla ei ole). Hetki ennen lähtölaukausta (oliko sellaista?) tavalliset kuolevaiset päästettiin vielä siirtymään aivan eliittijuoksijoiden perään.

Reittiä ei oltu merkattu sinisellä viivalla ja kun leveällä tiellä oli joitain mutkia ja risteyksiä ja näkyvyyskin sankan sumun takia todella huono, alkoi tilanne muistuttamaan erästä loppukesästä pidetttävää ”Suomen huonoiten järjestettyä” maratonia. Jotenkuten reitillä kuitenkin pysyi ilman että olisi pitänyt neuvoa kysellä, tosin voi olla ettei siellä olisi ketään ollut neuvomassakaan. Yleisöäkin oli reitin varrella vain satunnaisesti muutamia ihmisiä. Kun väliaikapisteitäkään ei ollut kuin yksi (puolimatkassa), niin vähän ihmetyttää millä meriiteillä tuollainen  pikkukisa on IAAF:n kultaisen merkin saanut. Todennäköisesti kärjen tason perusteella.

Juomapisteitä oli kiitettävästi 2,5km välein ja vesi oli tarjolla pulloista jotka ojennettiin käteen. Urheilujuomapulloja taisi olla saatavilla 5km välein.

Reittinähän tuo on kyllä huippunopea, mistä todisteena ensimmäistä kertaa maratonin historiassa viisi miestä alle 2.05:n. Ainoat korkeuserot taitavat tulla muutamista rantakadulla olevista 10-20cm korkeista hidastetöyssyistä, eikä mutkiakaan ole kovin montaa. Etenkin aamut taitavat tuolla olla yleensä tyyniä, joten sään puolesta suurin huolenaihe on liiallinen kuumuus ainakin kisan loppuvaiheilla – aurinkohan todennäköisesti paistaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti