Ma: 10km, välillä 2x1km
pal 2’ (3.38-3.19)
Ti: pyöräily 13+20 km
Ke: 1500m 4.37 + ver. yht 13km
To: pyöräily 13km + 13km
+ juoksu 10km
Pe: Linnahölkkä 10km
36.20 (3.38/km) + ver, yht 15km
La: (puusavottaa 5h) +
soutu 0,5h
Su: 43km (3,5h) + vesijuoksu 20min pal.
--
Yht: 91km
1,5kk jälkeen juoksu
alkaa vihdoin kulkemaan paremmin! Keskiviikkona kävin (taas kerran lähes
kylmiltään) radalla juoksemassa pm-viesteissä. Vielä toissaviikolla aikaa olisi
kulunut varmasti yli 5min, joten nyt saavutettu aika olikin mukava yllätys.
Pari kertaa lyhyempiä ratavetoja ja sopiva tonnivitosen kisa niin hidas
maratoonarikin voisi päästä alle 3min/km-vauhtia… ehkä kuitenkin keskitytään
pääasiaan eli maratoniin tähtäävään harjoitteluun.
Perjantain Linnahölkkä
Hämeenlinnassa ei kuitenkaan mennyt ihan toivotulla tavalla. Eka vitonen meni
tasaista 3.30-vauhtia, mutta sitten vauhti romahti ja loppumatkasta hölkkäilin
4min-vauhtia pois. Epäselväksi jäi johtuiko tämä vk-harjoittelun puutteesta vai
huonosta kuumuuden kestosta – lämpöä oli kuitenkin 25 astetta. Eikä siinä vielä
kaikki – tähän asti terveenä ollut vasen akilles ei tykännyt kisatossuilla
juoksusta vaan tuli todella kipeäksi.
Lauantain pidin
juoksutaukoa akillesten takia, mutta sunnuntaina tuli juostua vähän normaalia
pidempi lenkki. Vaikka normaalin pitkänlenkin varustuksen eli puolen litran
vesipullon sijaan kuljetin mukana juomarepussa 1,5 litraa vettä, aiheutti 25 asteen lämpö ja mäkinen reitti sen
ettei lopussa tehnyt mieli kiihdyttää vauhtia.
Alkukesä oli tarkoitus
käyttää vauhtikestävyyden kehittämiseen, mutta kun juoksu ei kulkenut niin
tulikin tehtyä vain lähinnä peruskuntoharjoittelua ja vähän voimaa. Mutta on
tässä vielä hetki aikaa tehdä vk-harjoitustakin ennen kuin varsinainen
maratonharjoittelu alkaa. Jos tuo hapenottokyvyn huononeminen johtui koivun
siitepölystä, niin saa nähdä tuleeko sama toistumaan tästä lähtien joka kevät
vai oliko tämä vain poikkeus harvinaisen kovan koivun siitepölymäärän takia.
Kipeänä ollut oikea
akilles tuntuu parantuneen hyvin, mutta vasen akilles oli Linnahölkän jäljiltä
niin kipeä lauantaiaamuna että kävelykin oli vaikeaa. Nyt sitten jatketaan
molempien akillesten kuntoutusta, mutta venyttely ja tasapainolaudan voimakkaat
kallistukset jätetään pois sillä venyttely kuulemma vaan hidastaa paranemista
(kiitos Laura!).
Unohtui tuossa mainita että akillekset eivät tykänneet pitkästä lenkistä huonoa, mutta sen sijaan vasen lonkka tuli niin kipeäksi että lenkin jälkeen oli kävelykin vaikeaa vaikka juostessa ei mitään kipua tuntunutkaan. Taitaa olla niin että veteraaniurheilija ei tervettä päivää näe kun jatkuvasti tulee uusia kipuja… no ei sentään, kyllähän tuossa oli pitkälti yli 200 tervettä päivää sen jälkeen kun pitkään vaivannut plataarifaskiitti parani viime syksynä. Eikä lonkassakaan ollut enää maanantaina kuin pientä kipua.
VastaaPoista